Satu Mustjoki työskentelee Helsingin yliopistossa translationaalisen hematologian professorina, syöpälääketieteen lippulaivan iCAN-hankkeen immunologisen tutkimuslinjan johtajana sekä HUSin Syöpäkeskuksen osastonylilääkärinä.

Kun Mustjoki sai Helsingin varapormestarilta soiton tiedepalkinnosta, hän oli yllättynyt ja iloinen tiedosta.

– Palkinto on tunnustus siitä, että tutkimusryhmämme työtä arvostetaan. Se tuo kiitosta myös yleisesti alan tutkimukselle, Mustjoki sanoo.

Satu Mustjoki johtaa Helsingin yliopistolla translationaalisen immunologian tutkimusohjelmaa. Hänen tutkimusryhmänsä selvittää verisyöpien ja ihmisen immuunipuolustusjärjestelmän yhteyksiä molekyylitasolta kliinisiin sovelluksiin.

Syöpätutkimuksen kehittämä kohdennettu hoito on parantanut muun muassa kroonisen myelooisen leukemian hoitoa merkittävästi. Kaikkiin syöpiin ei ole kuitenkaan olemassa kohdennettua hoitoa. Ihmisen puolustusjärjestelmän ymmärtäminen on mullistanut syöpähoitoja, ja uusista immunologisista hoidoista voi olla hyötyä monissa erityyppisissä syövissä.

Vaikka vielä on paljon syöpiä, joita ei osata parantaa tai joihin ei ole hyvää hoitoa, viimeisten vuosikymmenten aika on tapahtunut paljon.

– Yksittäisten tautien kohdalla voi tehdä merkittäviä muutoksia. Se motivoi itseänikin. On erittäin tärkeää oppia ymmärtämään syöpää ja sen hoitamista nykyistä paremmin, sillä tulevaisuudessa 2/3 meistä kohtaa syövän, Mustjoki sanoo.

Tut­ki­ja ei ole kos­kaan val­mis

Alun perin Mustjokea motivoi tutkijan uralle uusien asioiden oppiminen ja löytäminen.

– Tutkijan ura on itsensä haastamista. Valmiita vastauksia ei ole. Tutkijan uralla oppiminen säilyy koko ajan, koskaan ei ole valmis, Mustjoki sanoo.

Hän saa innostua tutkimusryhmänsä kanssa työstä joka päivä.

– Tutkimusta ei tehdä yksin. Tutkimusryhmäni lisäksi saan tehdä sekä kotimaisten että kansainvälisten kumppaneiden kanssa yhteistyötä potilaiden parhaaksi. Se kannustaa ja motivoi.

Mustjoki kokee olevansa vasta uransa alussa, sillä selvitettävää riittää. Kun saa johonkin asiaan vastauksen, se herättää usein vain lisää kysymyksiä.

Professorin toiveena on, että hänen tutkimusryhmänsä löydöksiä kehitetään tulevaisuudessa eteenpäin, jotta niistä olisi konkreettista hyötyä potilaille.